Silloin aukeni ovi hiljaa ja varovaisesti hänen takanaan. Hän arveli sen olevan Elsan ja sanoi kääntämättä päätään: "Kuinka hauskaa, kultaseni, että tulimme tänne!"
Kun ei kuulunut mitään vastausta, käännähti hän ympäri, ja valossa, joka lankesi luukusta sisään, hän tunsi pelästyksekseen muukalaisen.
"Lähtekää kanssani tanssiin", sanoi hän vierasvoittoisella murteella.
"Ei, ei, menkää, minä en tanssi", vastasi Gunilla säikähdyksestä poissa suunniltaan.
"Silloin en tanssi minäkään", vastasi vieras istuutuen hänen viereensä penkille.
Hän tahtoi nousta, mutta vieras painoi hänet paikoilleen. "Te pelkä?"
"Niin, niin!"
Vieras kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. "Anta minulle pusu!"
"Ei, ei!"
"Avatako minä lukku ja huuta apu?"