Hautajaisten jälkeen palattuaan Bråbergiin lähetti Gunilla noutamaan mestari Nikolasta, jota pidettiin hyvin pystyvänä lääketaidon alalla. Tämä tuli ja tiedusteli tarkoin hänen terveydentilaansa.
"Teidän armonne on kovasti vilustunut", sanoi mestari Nikolas.
"Niin, se on totta", sanoi Gunilla punastuen.
Mestari Nikolas laittoi lääkkeet ja määräsi välttämään kaikkia mielenliikutuksia. Sen jälkeen hän lähti luvaten tulla takaisin.
Lääkkeet auttoivat tosiaankin, ja Gunilla saattoi nukkua paremmin yönsä ja tunsi itsensä reippaammaksi ja iloisemmaksi kuin pitkiin aikoihin.
Hänen uskottu palvelijattarensa, Elsa, oli nyt tosiaankin aikeissa mennä naimisiin. Gunilla oli luvannut pitää häät ja olla itsekin mukana, jos suinkin jaksoi.
Sulhanen ylennettiin korpraaliksi kuninkaan puoltolauseen johdosta, ja morsian oli saanut häälahjaksi pienen talon, joka tyydytti heidän vähäiset tarpeensa.
Gunillan toinen hovineitsyt oli jo mennyt naimisiin ja toinen, Renata neitsyt, laittoi parhaallaan myötäjäisiään. Kuningatar Gunilla antoi hänelle lahjoja ylenmäärin ja oli pyytänyt ruotsalaisen ministerin rouvaa Parisissa ostamaan erinäisiä kankaita, niiden joukossa morsiuspuvuksikin.
Nämä saapuivat eräänä päivänä, jolloin kuningatar oli poissa. Eräs korkea herra, joka ei ollut sanonut nimeään, oli jättänyt useita paketteja ja pyytänyt lupaa tulla uudestaan kuulemaan, oliko hänen armonsa tyytyväinen sisällykseen.
Morsian oli ihastunut kauneihin lahjoihin, ja niiden antaja oli halukas lausumaan kiitoksensa niiden tuojalle.