"Ken tuntee kirjoittajan, hän tietää myös, että kirjoitus on hyvä ja että sen alle voi epäröimättä kirjoittaa", huudahti Ture Bjelke vilkkaasti.
"Saammeko heti kuulla sisällyksen", huomautti Kustaa Banér.
"Se alkaa", jatkoi kirjoituksen laatija, "onnentoivotuksilla kuninkaalle hänen palaamisensa johdosta perintövaltakuntaansa vastoin monien tahtoa ja toiveita…"
"Sen letkauksen herttualle suon mielelläni", huusi Hogenskild nauraen. "Mitä hän antaisikaan voidakseen painaa kruunun päähänsä."
"Emme tule koskaan sitä sallimaan", huusivat useat.
"Sikäli kuin voimme estää sen", lisäsi Kustaa herra. "Minun mielestäni tässä syntyy taistelu elämästä ja kuolemasta."
"Aivan varmaan", sanoi Yrjänä Posse, "jollei kuningas anna myöten".
"Sitä ei hän hyvällä tee", puuttui Sten Banér puheeseen. "Mutta hänen onneton katolinen uskonsa voi koitua siksi kompastuskiveksi, joka auttamattomasti saa hänet kaatumaan."
"Meillä ei ole mitään oikeutta estää häntä pysymästä uskossaan", selitti Hogenskild.
"Roomalainen kirkko ei tyydy häneen yksin", puuskahti isäntä. "Se ojentaa käsivartensa kurottamaan koko kansaa."