"Saitko vastauksen?"
"Olin vähällä säikähtyä kuoliaaksi, kun kuulin viereltäni äänen: 'Seuraa minua!' Katseeni kohotettuani näin nuoren naisen edessäni; en tiedä, mikä sen sai aikaan, mutta säikähdin niin silmittömästi, että jollei hän olisi tarttunut käsivarteeni, olisin varmaan juossut tieheni."
"Etkö ollut nähnyt häntä ennen?"
"En koskaan, mutta hänen sanansa lumosivat niin minut, että läksin kotoani hänen mukaansa."
"Eikö hän sanonut nimeään?"
"Sanoi olevansa Ilkan leski, Veera. Herra oli lähettänyt hänet, sanoi hän."
"Olemme kaikki kuulleet hänestä puhuttavan", puuttui pappilan muori puheeseen. "Missä hän on nykyjään?"
"Hän tuli kanssani veräjälle. 'Nyt osaat yksinkin', sanoi hän."
"Lähden itse häntä etsimään", virkkoi pappi ja lähti heti.
Sillaikaa keskusteli pappilan muori nuoren ruotsikon kanssa, jonka viisaat vastaukset ja ujo käytös miellyttivät häntä yhä enemmän. Mutta palveluspaikkaa ei hän vielä voinut luvata, hänen oli ensin puhuttava kunnianarvoisan rovastin, rakkaan veljensä kanssa.