"Se on oikein!"
"Edelleen, että valtakuntaa on vallittava valtaneuvoston neuvojen mukaan eikä ketään otettava siihen ilman entisten jäsenten suostumusta tai hyväksymistä."
"Luullakseni kirjoituksessa on jotakin vanhasta talonoikeudestammekin?" huomautti herra Hogenskild.
"Luonnollisesti, erityinen pykälä sisältää, että neuvostolle ja aatelistolle on turvattava riittävästi maata ja läänityksiä, ja on heidän vanhan tavan mukaan nautittava tuomio-oikeutta väkensä suhteen."
"Lopuksi olen vaatinut ratsupalveluksen helpoitusta", lisäsi Eerik herra, "mutta että kaikki sillä saavutetut vapaudet vähentämättöminä tulevat hyväksemme".
"Se on sanottu paremmin kuin minä itsekään olisin osannut", puuskahti herra Hogenskild ja hieroi tyytyväisenä, käsiään.
"Jos sellaiset edut voittaisimme, ei meidän tarvitsisi pelätä mitään herttualta", puuskahti Kustaa Banér.
"Toivoisin vain, että Niilo Gyllenstjernakin olisi mukana!" sanoi
Ture Bjelke.
"Olen kutsunut häntä", vastasi Kustaa herra. "Mutta hänellä oli esteitä."
"Kuten tavallisesti!"