"Tämä tarvitsee huuhtoa alas", keskeytti Kustaa Banér ja otti suuren hopeakannun täynnä reininviiniä, mistä täytti pikarinsa ja pani sen kiertämään ympäri pöytää.
Kaikkien juotua jatkoi Eerik Sparre:
"Luullaksemme olemme yhtä mieltä siitä, että herttua on meidän vihamiehemme, kuten me olemme hänen!"
"Olemme tietysti!"
"Henkeen ja vereen!"
"Kuitenkin viisaus ja varovaisuus mielestäni vaatii", sanoi Kustaa herra, "että otamme hänet mukaan hallitukseen".
"Ei koskaan!" huudahti Hogenskild.
"Mitäpä hänen äänensä voi kaikkia meitä muita vastaan", jatkoi Eerik Sparre. "Minusta hän on vaarallisempi neuvoston ulkopuolella kuin neuvostossa."
"Tärkeintä meille on, että Sigismund vahvistaa kaikki entiset erioikeutemme", sanoi Yrjänä Posse. "Silloin ei herttuan käsi meihin ulotu!"
"Olen kirjoituksessani vaatinut", sanoi Eerik Sparre, "että nyt kuten muinoinkin on kaikki tuomarinvirat varattava aatelistolle, samoinkuin kaikki valtakunnan korkeimmat virat, niin ettei koskaan halpasyntyistä miestä aseteta mihinkään virkaan heidän yläpuolelleen tai rinnalleen."