"Niin, moista ei olisi tapahtunut marskin aikaan", puuskahti Ebba rouva.
"Pentti Severinpoika on pidättänyt heidän palkkansa, hän on pahin petturi", rohkeni Elina rouva virkkaa.
"Sallikaa minun ottaa osaa puolustukseen ja asettua Severinpojan paikalle", puuskahti Juhana innoissaan.
"Nyt kun vaara on uhkaavimmillaan!" huudahti Ebba rouva. "Luulen, ettei kukaan Fleming riko valaansa."
Elinan ja Juhanan katseet yhtyivät sekunniksi. Mutta nuori mies loi äkkiä silmänsä maahan.
Samana iltana oli Ebba rouvalla keskustelu kaikkien päälliköiden kanssa, paitsi Pentti Severinpojan. Kaikki olivat yksimieliset siitä, että hän oli petturi, mutta että olisi vaarallista nyt ryhtyä mihinkään häntä vastaan.
Tällöin ilmoitettiin muuan sotamies, joka pyysi yksityistä keskustelua Ebba rouvan kanssa. Tämä käski miehen astua sisään ja puhua läsnäolijain kuullen, koskei tahtonut heiltä salata mitään.
"Kysymys on Daniel Hjortista", sanoi mies.
"Mitä pahaa voi se hullu tehdä?" kysyi Ebba rouva ivallisesti.
"Koska minun kerran täytyy puhua suuni puhtaaksi", jatkoi mies, "niin on selvää kuin päivä, että hän on mielettömästi rakastunut vanhimpaan neideistä…"