"Nyt olisi neidin pitänyt kuulla sinua", sanoi muuan kuulijoista.
"Niin hän tekikin. Hän seisoi tuossa vastassani, ja hänelle minä lauloin", vastasi laulaja onnellisesti hymyillen.
"No, pitikö hän siitä… mitä hän sanoi?"
"Hän viittasi minulle, minun täytyy heti lähteä."
Hän nyökkäsi hyvästiksi päätään, ja kun he toivoivat hänen tulevan huomenna jälleen, vastasi hän vain: "Se riippuu hänestä, ainoastaan hänestä."
Juostessaan pihan yli tapasi hän siellä sotamiehen. "Ei suinkaan portti liene vielä sulettu, pääsen kai ulos?" kysyi hän.
"Ulos kyllä pääset, mutta et sisälle", vastasi mies seuraten hänen jälestään.
Mies ei ollut herkkämielinen, mutta sittenkin hänestä tuntui, että hän oli aikeissa tehdä kunnottoman teon.
"Yhden kuolema, toisen elämä", jupisi hän kohottaen kiväärinsä. Daniel Hjort oli kulkenut ainoastaan muutamia askelia, kun hän kääntyi ja kohotti kätensä ylöspäin linnaa kohden.
Silloin pamahti laukaus. Luoti sattui sydämeen, lemmensairaaseen, unelmoivaan sydämeen, ja laulaja kaatui kuoliaana tanhualle.