4.
TAISTELU AINOAN AUTUAAKSI TEKEVÄN KIRKON PUOLESTA.
Juhana kolmas oli kuollut!… Riemuviestinä saapui siitä sanoma Roomaan. Nyt oli aika ryhtyä jälleen pysähtyneeseen työhön! Menestys oli jotakuinkin varma, Sigismund oli hyvä katolilainen ja sitä paitsi niin pappien piirittämä, ettei ketjun läpi voinut päästä kerettiläisyyden hengähdystäkään.
Mutta koskaan ei voi olla kyllin varovainen, ja sentähden lähetettiin Puolaan, keväällä 1593, vanha tuttu Bartolomeus Possevinus tarpeelliset ohjeet mukanaan. Ensiksikin oli hänen onniteltava Sigismundia siitä, että oli saavuttanut korkeimman inhimillisen onnen, kun hänen vallassaan oli palauttaa katolilaisuus rakastettuun isänmaahansa. Toiseksi oli lähettilään varovaisin sanoin vihjattava miten siihen, Jumalan erityisestä armosta, oli suotuisampi tilaisuus kuin koskaan. Upsalan arkkipiispanistuin oli avoin ja lisäksi muita piispanistuimia; mikä oli sopivampaa kuin täyttää paikat oikeauskoisilla miehillä. Mahdollisesti kuninkaan täytyi olosuhteiden pelosta odottaa, ennenkuin poistaisi vielä jälelläolevat protestanttiset piispat, mutta he luultavasti eroaisivat itsestään. Hänen pyhyytensä paavin korkein toivomus oli, että Tukholmaan pikimmiten perustettaisiin jesuiittakollegio, mutta jollei sitä voitu tehdä, oli kuninkaan vietävä mukanaan Ruotsiin niin monta katolilaista kuin mahdollista ja sitten tuotava sieltä Puolaan ylhäisiä nuorukaisia kasvatettaviksi ainoaan autuaaksi tekevään uskoon, joko piispojen luona tai Krakovan jesuiittakollegiossa.
Lisävarmuudeksi oli lähettilään sanottava kuninkaalle, että sellaisilla keinoin katolilaisuus oli edistynyt muissa maissa, ja nyt riippui yksistään nuoresta hallitsijasta, tahtoiko hän tulla kirkon tukipylvääksi.
Kuinka kauniilta nämä helähtävät korulauseet soivatkaan Sigismundin korvissa! Kyynelsilmin hän syleili jesuiittaa ja sanoi, että hän tosiaankin oli uneksinut sellaista onnea. Monet kerrat oli hän siitä puhunutkin uskotun ystävänsä Malaspinan kanssa.
Possevinus ei lyönyt laimin kääntyä viimeksimainitun puoleen, ja tämä vakuutti, että kuningas oli hyväntahtoisin ihminen maailmassa. Hän lupasi kaiken, mitä häneltä vain pyydettiin, mutta jätti täyttämisen ministereilleen.
"Teidän ylevyytenne tarkoittaa, että tulos on riippuvainen heidän hyvästä tahdostaan."
"He ovat kaikki rippilapsiani, joten voin laskea syitä ja seurauksia.
Mutta minä melkein pelkään kylmää pohjolaa."
"Hyvällä syyllä, teidän ylevyytenne. Se on uppiniskaista kansaa, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen, jollei ripissä ole oppinut sitä tuntemaan."