* * * * *
Että olosuhteet olivat muuttuneet, saattoi huomata kirjeessä lausutusta varoituksesta, etteivät suomalaiset sotajoukot saaneet "linnaleirillä ja muilla rasituksilla sortaa rahvasta, kuten tähän asti oli suuressa määrin tapahtunut". Suomalaiset päälliköt ja Arvid Stålarm näkivät siinä uusien, rauhallisempani aikojen toiveen.
Sillä välin varustautui Sigismund salakähmää matkalle. Anna prinsessa lähti hänen mukaansa, kun kuninkaallinen veli oikein kovalle jouduttuaan oli luvannut, että hän sai pitää kaksi luterilaista pappia ja protestanttisia jumalanpalveluksia ja muuten menetellä miten hyväksi katsoi.
Lokakuun 3 päivänä lähti koko sotajoukko liikkeelle, ja siihen kuului suunnilleen 5,000 miestä. Herttuaa pelättiin yhä edelleen suuresti; ei tiedetty koskaan, mihin hän saattoi ryhtyä, ja niin Sigismund matkusti sotajoukkojensa ympäröimänä. Sotaväki ympäröi hänet liehuvin lipuin, niinkuin missäkin voittokulkueessa.
Stegeborgiin saavuttua kutsui kuningas Jaakkima Scheelin puheilleen. Tämä kummasteli kutsua, mutta hämmästyi vielä enemmän, kun kuningas sanoi tarvitsevansa koko laivaston, niin päästäkseen itse Tukholmaan kuin myös viedäkseen sotaväkensä Danzigiin.
Scheel vastasi, että hänen oli mahdoton luovuttaa useampia laivoja kuin herttua oli määrännyt ja välttämättä tarvittiin.
Ei ollut muuta keinoa kuin mukautua olosuhteihin ja herttuan hyvään tahtoon. Sigismund lastasi väkensä niihin laivoihin, jotka sai, ja purjehti ulkosaaristoa kohden.
Baresundiin saavuttua odottivat kaikki, että käännyttäisiin vasempaan ja suunnattaisiin matka Tukholmaan. Mutta kuningas kaskikin kääntyä oikeaan, sillä hän tahtoi Kalmariin.
Sinne päästyä kirjoitti kuningas herttualle, että myrsky oli ajanut hänet pois oikealta reitiltä, eikä hän enää uskaltanut meritse lähteä purjehtimaan Tukholmaa kohden. Tietenkin täytyi tulla maitse.
Kalmarista otti hän laivoihinsa runsaasti muonaa ja muita matkatarpeita. Kalmarin linnan päälliköksi hän määräsi Juhana Sparren, Eerikin veljen ja herttuan persoonallisen ystävän. Valtakirjassa, joka Juhana Sparrelle annettiin, käskettiin tämän ajallisen onnensa ja iankaikkisen autuutensa uhalla tehdä voitavansa säilyttääkseen linnan yli talven; kaikki sovinnonhieronta herttuan kanssa kiellettiin.