Tämä kalpeni tukahutetusta raivosta ja vetäytyi sen jälkeen kulkueesta syrjään.
"Kerran tulee minunkin aikani", jupisi hän itsekseen. "Ja voi silloin koko tätä kerettiläisjoukkuetta."
Kaikkia katolilaisia oli neuvottu seuraamaan esimiehensä esimerkkiä, ja he seisoivat nyt katsellen, kuinka juhlakulkue verkkaan ja juhlallisesti suoltui kirkkoon.
"Ei, tämä on raukkamaista!" puuskahti Malaspina.
"Emme voi taipua protestanttien uhkausten tähden… vielä ehdimme liittyä kulkueen jälkeen, ennenkuin se on kokonaan kirkossa. On häväisty kirkkoa minun persoonassani. Tulkaa, veljet!"
Mutta itsesäilytysvaisto oli lannistanut toisten jesuiittain rohkeuden, ja he katsoivat pelästyneinä toisiinsa liikkumatta paikoiltaan.
"Mitä!" puuskahti Malaspina kiukusta kuohuen. "Te epäröitte?… Voi teitä kaikkia — kaikkia sinä päivänä, jolloin…"
"Hänen pyhyytensä ei ole lähettänyt meitä tänne kuolemaan marttyyrikuolemaa", kirkui muuan munkki parka. "Sitten menen yksin pyhän neitsyen ja pyhän Ignatiuksen nimessä", huusi lähettiläs ja riensi pois.
Juoksujalkaa riensi Malaspina juhlakulkueen jälkeen, mutta hän ei ehtinyt sitä saavuttaa, ennenkuin kaikki kuninkaalliset olivat ehtineet kirkon ovesta sisälle. Ja herttuan miehet, jotka olivat olleet piilosalla kirkon takana, syöksyivät sovitun merkin saatuaan ja muodostivat ovelle niin vahvan muurin, että puolalaisten heitukkain oli mahdoton sitä murtaa.
Nämä viimeksimainitut oli määrätty pitämään vahtia kirkon edustalla hautajaisten aikana, mutta he katsoivat hyväksi väistyä mukisematta ylivoiman tieltä.