"Jollei se olisi moiselle hylkiölle liian suuri kunnia, rankaisisin itse häntä", vastasi kreivi.
"Sinä, rakas isä! Ei, ei, tyttäresi voi itsekin kostaa puolestaan."
"Millä tavoin?"
"Näinä päivinä pidetään täällä turnajaiset, ja sinä olet itse opettanut minulle miten vihollinen syöstään satulasta; ei suinkaan sinustakaan Potsmutschi istu siinä niin lujassa."
"Ei, kautta taivaan!" vastasi Kustaa herra hymyillen. "Ja totta on, ettei häntä voisi pahemmin nolata. Mutta pelkään, ettei äitisi tule kuunaan suostumaan."
"Rakas isä, hän ei saa tietää mitään ennenkuin olen voittanut."
"Oletko varma, että turnajaisista tulee mitään?"
"Aivan varma; Potsmutschi kertoi minulle kuulleensa siitä kuninkaalta itseltään; hän aikoo olla mukana ja pyysi, että saisi kantaa minun värejäni."
"Häpeämätön!"
"Minä vastasin, että ne on jo saanut toinen."