Pimeänä yönä kähmi Gyllenhjelm pienen osaston kera aivan linnanmuurin edustalle ja onnistui tosiaankin polttamaan muutaman vihollisen laivoista, mutta sai tällöin luodin poskeensa. Hän sidotutti heti haavansa, mutta oli heti sen jälkeen ryhtymäisillään uuteen yhtä uhkarohkeaan yritykseen, kun kaikkien hämmästykseksi herttua saapui ottamaan selkoa olosuhteista.
Gyllenhjelmin posken nähtyään hän kysäisi tuikeasti mitä oli tapahtunut. Kertomusta kuullessaan kirkastuivat hänen silmänsä, ja sen päätyttyä tarjosi hän hänelle Bergkvaran kartanon, joka oli Juhana Sparren läänityksenä.
Nuori herra torjui lahjan ja pyysi, ettei herttua kostaisi Juhana
Sparrelle mitä tämä oli rikkonut.
Vastaukseksi sai hän herttualta ainoastaan salamoivan katseen. Sitä vastoin lupasi herttua viipymättä lähettää sekä apuväkeä että tykkejä. Mieluimmin soi hän, ettei ryhdytty hyökkäystoimiin ennenkuin hän palaisi valtiopäiviltä, mihin hänen oli pakko mennä. Sillä välin oli heidän vain pidettävä tarkkaa vartiota, laitettava vallikoppia, rynnäkkötikapuita ja muita sellaisia.
Sen jälkeen hän lähti. Mutta kohta saapui linnaan odottamatta Eerik Brahe, katolikko, joka jouduttuaan pois Tukholman linnanpäällikkyydestä oli palannut Puolaan, mutta sitten tullut takaisin Ruotsiin, sopinut herttuan kanssa ja tarjonnut hänelle palvelustaan. Herttua lähetti hänet puhumaan järkeä langolleen ja huomauttamaan mikä kohtalo häntä odotti, jos herttuan oli pakko ottaa Kalmari väkivallalla.
Eerik herra ei ainoastaan tuonut tämän viestin, vaan lisäsi omasta puolestaan: "Jollet luovuta linnaa Gyllenhjelmille, niin onhan meillä veljesi apureineen, ja he tulevat saamaan ansaitun palkkansa."
Juhana Sparre kalpeni kuullessaan nämä häikäilemättömät sanat, mutta
Margareta rouva vastasi terhakasti:
"Eerik veikko puhuu niin monin kielin, ettei pidä pahastua, vaikka hän erehtyykin."
Eerik herra karahti tulipunaiseksi, mutta ennenkuin hän ehti vastata, puuttui puheeseen Ladislaus Beckes, joka oli läsnä:
"Minä olen vilpittömästä vakaumuksesta neuvonut Juhana herraa luovuttamaan Kalmarin ja pakenemaan Puolaan."