Kun Gyllenhjelm sen jälkeen nöyrästi ja koko lämpimästä sydämestään rukoili herttualta armahdusta, sai hän vastaukseksi tavallista uhkaavamman katseen.
"Sano Margareta rouvalle, että hän lähteköön maasta, mihin haluaa. Meillä on kylliksi vihollisia ilman häntäkin. Juhana Sparre kärsii rangaistuksensa."
Niin kuului tuomio, ja Gyllenhjelm tiesi, ettei herttua muuttanut koskaan mieltään.
Hän palasi heti onnettomien luo. Mutta riistettyään heiltä viimeisen toivon koetti hän heissä herättää tyyntä luottamusta laupiaaseen Jumalaan. Ja niin sydämeen sattuvat olivat hänen yksinkertaiset sanansa, että Juhana herra purskahti kyyneliin, pyysi vaimoltaan anteeksi mitä oli rikkonut ja sanoi lopuksi olevansa iloinen saadessaan kuolla. Molempien puolisoiden hartaasta pyynnöstä jäi Gyllenhjelm heidän luokseen koko yöksi. Molemmat olivat alkaneet sydämestään luottaa häneen, ja Juhana herra, joka ainoastaan suullisesti tahtoi ilmaista viimeisen tahtonsa, uskoi rakkaan puolisonsa hänen huolenpitoonsa.
"Margareta on katkeroitunut veljiinsä", sanoi hän, "eikä tahdo joutua heidän kanssaan tekemisiin. Huolehtikaa sentähden, että hän pääsee Tanskaan ja sieltä Puolaan. Menkää rakkaaseen Bergkvaraamme, jossa olemme viettäneet niin monet onnelliset vuodet. Tässä on avaimet muutamiin kaappeihin, joissa on säilössä erinäisiä kalleuksia, ja toimittakaa ne vaimoparalleni takaisin…" Tässä hänen äänensä tukehtui nyyhkytykseen, mutta hän hillitsi itsensä ja puuskahti äkkiä: "Minusta tuntuu, että teistä varmaankin tulee Bergkvaran omistaja tämän jälkeen."
"Jos niin käy", vastasi Gyllenhjelm, "saa Bergkvara olla koskematonna, kunnes Margareta rouva tulee ja ottaa sen haltuunsa."
Juhana Sparre puristi hänen kättään. "Lepytätte minut melkein herttuaakin kohtaan", sanoi hän.
Aamu oli tullut. Mies ja vaimo syleilivät toisiaan viimeisiksi jäähyväisiksi. Nyt olivat kaikki virheet ja heikkoudet unhotetut, anteeksi annetut, he muistivat ainoastaan rakkautensa ja toivoivat jälleennäkemistä.
Enemmän kuolleena kuin elävänä vietiin Margareta rouva vankilasta vaunuihin, jotka Gyllenhjelm oli hommannut. Tämä saattoi itse hänet yli rajan, missä ystävät ja sukulaiset ottivat hänet huolenpitoonsa.
Juhana Sparre mestattiin ja hänen kerallaan Kristoffer Gyllengrip, Lauri Rålamb ja linnanpappi Birger. Ladislaus Beckes ulkomaalaisena sitä vastoin armahdettiin.