"Voitte kai tähdistä ennustaakin?" kysyi Kaarle hieman liikutettuna.
"Siihen pystyi suuri mestarini, Tyge Brahe, jonka sielua Jumala taivaassa ilahuttakoon!" huudahti Sigfrid mestari. "Olin saapuvilla silloin, kun hän anno mundi 1572 ennusti muutamista merkeistä Cassiopean tähtisikerössä, että Suomessa oli syntyvä ruhtinas, jonka taivaitten herra oli jo edeltäpäin määrännyt suureksi sankariksi ja kansojen vapauttajaksi, erittäinkin siitä sorrosta, jota evankelisen opin nyt täytyy kärsiä melkein kaikkialla."
"Sanotteko, että hän oli syntyvä Suomessa?"
"Tai rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa, sillä kuuluisihan hän silloin meillekin. Ja minä olen aprikoinut mielessäni, että sillä mahdollisesti tarkoitettiin siunattua nuorta herraamme Gustavus Adolphusta, joka maiden yhteyden kautta voi kotiutua köyhään Suomeemmekin."
Kaarle peitti silmänsä kädellään. Tätä hän juuri oli tullut kysymään, ja nyt oli se sanottu hänelle kysymättä. Ainoastaan saadakseen vahvistuksen sille, mitä hän kaikista enimmän toivoi, virkkoi hän:
"Puolassa sanotaan Tyge Brahen selittäneen, että tähtien valio oli syntyvä Venuksen, Jupiterin ja Marsin yhtymän alla, ja niin lienee ollut laita nuoren Vladislaun syntyessä."
"Se ei ole totta", vastasi Sigfrid mestari kylmästi. "Tyge Brahe ei ole kuunaan sanonut mitään sellaista. Vladislaus on muuten syntynyt Saturnuksen merkissä, ja kuinka hän voisi toimia puhtaan kristinopin puolesta, kun hänet itsensäkin kasvatetaan paavilaisuuteen."
"Kas, millainen sumu on noussut", puuttui Anna muori puheeseen, "puhumattakaan siitä, että kynttilä on lopussa."
"Olette oikeassa", sanoi Kaarle hymyillen ja sanoi hyvästit isännälleen, joka vielä tahtoi viipyä muutamia tunteja tekemässä havaintojaan.
Lähtiessään pani herttua muutamia kultarahoja vaimon käteen. "Antakaa hänelle voimakkaampaa ruokaa", sanoi hän.