MITÄ SUOMI KÄRSI.
Pietari Stolpe lähetettiin Vironmaahan valloittamaan Narvan rajalinnoitusta Ruotsin kruunulle.
Mutta Suomessakin oli vielä muuan linnoitus valloittamatta, nimittäin luja Savonlinna, jossa jo ennen olemme tutustuneet iäkkääseen, nyttemmin raajarikkoon Götrik Finckeen.
Hänellä ne yhä olivat ohjakset käsissään. Hänen apulaisenaan oli Stålarmin lanko Krister Björnram ja toistaiseksi myös Götrik herran nuorempi veli Sten, joka tulentuhoamasta Hämeenlinnasta oli paennut tänne.
Mutta Savonlinnassa alkoi tulla puute elintarpeista. Se olikin sitä luonnollisempaa, kun sangen monet Suomen mahtajista olivat lähettäneet vaimonsa ja lapsensa Savonlinnaan säästääkseen heidät sodan kauhuilta. He näet luottivat siihen, etteivät ne tänne asti ulottuisi.
Götrik Fincke otti ystävällisesti ja osaaottavasti vastaan monet kutsumattomat vieraansa. "Hätä ei lue lakia", sanoi hän, "jaetaan kaikki tasan, kuten veljet ja sisaret konsanaan."
Usein kokoontuivat varsinkin naiset hänen ympärilleen. Silloin kertoi hän heille tästä maasta ja tästä kansasta, jonka keskuudessa hän oli elänyt suurimman osan elämäänsä.
Mutta kukaan ei kuunnellut häntä niin tarkkaavaisesti kuin Katarina rouva, Sten Fincken emäntä. Ja kun tämä kerran sanoi, ettei ollut koskaan uskonut rahvaalla olevan niin syviä tunteita kuin hän kuvaili, silloin vanhus kysyi, oliko hän koskaan kuullut sitäkään, että syvässä vedessä kalat kutevat.
No, sen oli Katarina rouva kuullut, mutta hän ei ymmärtänyt, miten se oli sovellettava.
"Valaisen asiaa pienellä kertomuksella", vastasi ukko. "Rautalammilla oli hirveänä nälkävuonna 96 kolmattakymmentään aloitteleva nuori nainen, jolla oli kolme lasta, pienin vielä rintalapsi. Mies oli äsken mennyt manalle ja hän oli sanan mukaan paljaan taivaan alla; hänellä ei ollut kattoa yllään, ei leivän palaa itselleen eikä lapsilleen."