Götrik luki sen tarkkaavaisesti ja kutsui sen jälkeen Sten veljensä.
"Herttua kutsuu minua kolmannen kerran", sanoi hän. "Nyt täytyy minun noudattaa hänen tahtoaan."
Sten herra luki kirjeen. "Ankara ja uhkaava kuten aina", sanoi hän.
"Emme voi enää olla määräämättä kantaamme", jatkoi vanhus. "Jumala tietäköön, etten ole koskaan ollut Sigismund kuninkaan ystävä. Mutta hänen luottamusmiehenään täytyi minun täyttää velvollisuuteni."
"Sitä juuri ei herttua tahdo myöntää, ei ruotsalaisille eikä suomalaisille", puuskahti Sten.
"Tämä pitkällinen eripuraisuus on vienyt poloisen isänmaamme perikatoon, ja ainoastaan herttua voi sen enää pelastaa."
"Oletko sanonut hänelle sen?"
"En, olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa, ja nyt viimeksi pyysin tietää mitä säätykokous on päättänyt. Hän tietää yhtä hyvin kuin minäkin, että nämä ovat turhia verukkeita, ja — kuten sanottu — minä lähden hänen luokseen. Tuletko sinä mukaan?"
Ennenkuin päätös pantiin toimeen, saapui Jesper Matinpoika Krus herttuan käskystä vaatimaan linnaa.
Götrik Fincke luovutti sen heti ja lähti viivyttelemättä Viipuriin, jossa herttua otti hänet erittäin suosiollisesti vastaan ja oli kovasti mieltynyt vanhan miehen viisaaseen ja ymmärtäväiseen puheeseen.