Sten Fincke ja Akseli Kurki vietiin vankeina Turkuun, johon palaamaan herttuakin valmistautui, pannakseen toimeen uusia tutkintoja ja verituomioita.
Sten Fincken emäntä, Katarina, seurasi herraansa. Hän ei ainoastaan pitänyt täydellistä päiväkirjaa kaikesta mitä näki, vaan kirjoitti muistiin senkin mitä kuuli luotettavilta henkilöiltä. Nämä muistelmat ovat meidän päivinämme arvokkaat lähteet niille, jotka tutkivat Suomen historiaa.
Herttua oli oleskellut Viipurissa yli kolmen viikon ja sillaikaa lakkauttanut linnaleirin ja jakanut oikeutta monille tahoille.
Lokakuun 10 päivänä lähti hän meritse matkalle tykkien paukkuessa. Matkalla hän viivähti Pellinginsalmessa ja saapui Turkuun marraskuun alkupäivinä.
Voimme käsittää, millä tuntein häntä odotettiin, kun tiedämme mitä veritekoja oli tapahtunut jo ennen hänen tuloaan.
Scheel uudisti rukouksensa päällikköjen puolesta ja pyysi, että heidän tuomitsemisensa ainakin lykättäisiin Ruotsin valtiopäiville.
"Ei", vastasi herttua, "tuomio ja rangaistus kuuluu Suomelle. Siitä koituu esimerkki, joka varoittaa vastaisista houkutuksista."
Asetettiin heti tuomioistuin, johon kuului 37 jäsentä, niiden joukossa Turun kaupungin pormestari ja kaksitoista raatimiestä, kreivit Mauri Lejonhufvud, Maunu Brahe, Svante ja Niilo Bjelke ja Jaakkima Scheel.
Marraskuun 7 päivänä piti oikeus istuntonsa Turun raastuvassa. Neljä lippukuntaa sotamiehiä oli rumpuineen ja räikkätorvineen asetettu kahteen riviin, joiden välitse vangit vietiin raastupaan.
Juhana Fleming pyysi heti päästä vapauteen. Hän ei ollut ottanut osaa linnan puolustukseen, vaan tullut sinne ainoastaan yksityisistä syistä.