Samassa syöksyi esiin hänen velipuolensa, Olavi Klaunpoika, lankesi polvilleen ja pyysi, että saisi sekoittaa verensä veljensä vereen. Mutta Antti Niilonpoika käski hänet poistumaan, ja teloitus tapahtui ennen määrätyssä järjestyksessä.
Olavi Klaunpoika kutsuttiin esiin vuoroltaan neljäntenä. Hän huusi korkealla äänellä, että "Jumala oli vaativa Juhana Flemingin veren Kaarle herttualta, verikoiralta."
Sotamiesten melu esti hänet lausumasta enempää, ja teloitukset jatkuivat.
Turun verisauna teki kerta kaikkiaan lopun Sigismundin vallasta Suomessa. Mutta suuttumus ja paheksuminen, jota ei uskallettu lausua sanoin, pukeutui taruihin, jotka levisivät kautta maan. Mestattujen päät, jotka — paitsi Juhana Flemingin päätä — olivat pystytetyt seipäihin Turun raastuvan eteen, olivat jouluyönä veisanneet Davidin 26 psalmia.
Apea oli kansan mieliala. Kaikki olivat sitä mieltä, että herttua oli menetellyt tarpeettoman julmasti.
Jaakkima Scheel asetettiin Turun linnanherraksi, ja herttua matkusti meritse Ruotsiin. Stålarm ja Kurki seurasivat mukana toisella laivalla.
* * * * *
Näiden synkkien näytelmäin aikana eleli Sigismund tylsässä toimettomuudessa. Hänen kotiutumistaan oli loistavasti juhlittu, se elähytti häntä tuokioksi, mutta sitten vaipui hän tavalliseen hervottomuuteensa.
Katolisilta neuvonantajiltaan sai hän nuhteita siitä, ettei ollut paremmin edistänyt kirkon asiaa. Pyhä isä epäsi yhä suostumuksensa hänen avioliittoonsa prinsessa Konstantian kanssa. Hän itki, kuningas parka, ja kun Malaspina palatessaan toi hänelle pienen Mariankuvan, jota prinsessa oli kostuttanut kyynelillään ja johon oli kiinnitetty pergamenttiliuska: "Iäti sinun Konstantiasi", suuteli hän tätä kalleutta ja kantoi sitä alituiseen sydämellään.
Tähän aikaan tuli alituiseen kirjeitä Suomesta, joissa kiirehdittiin hänen lupaamaansa apua. Mutta hänen pappinsa selittivät, että pyhä Sebastian tarvitsi välttämättä uuden puvun, ja Malaspina vakuutti, että se hänelle tuhatkertaisesti palkittaisiin. Sigismundin täytyi silloin taipua, ja pyhimyskuvan puku oli koristettava niin suurilla helmillä, ettei kuningas rukalla ollut enää varaa muistaa rakkaita suomalaisiaan.