"Jätin sen mestarisällille kiilloitettavaksi."
"Tarvitsiko se?"
"Luulin, että oli niin tarkoitus."
"Tarkoitus oli, että pitäisit sen muistona kuninkaaltasi ja ystävältäsi."
"Se oli aivan liian kallisarvoinen", vastasi Sigrid vetäen kätensä takaisin.
"Ei sinulle", sanoi Sigismund aikoen kietoa käsivartensa hänen vyötärölleen.
Sigrid vapautti heti itsensä. "Teidän armonne, olen kunniallinen tyttö", sanoi hän ja katsoi kuninkaaseen suurilla, ilmehikkäillä silmillään.
Sigismund hätkähti, mutta puuskahti intohimoisesti: "Minulla oli… sinä olet… oli sovittu, että sinun… sinun pitäisi… pitäisi…"
Sigrid lankesi hänen jalkoihinsa. "Teidän armonne, suvaitkaa antaa anteeksi vanhalle äidinisälleni, että hän maallisesta mammonasta tahtoi myydä ajallisen ja iankaikkisen onneni. Hän on kärsinyt paljon, rahat houkuttelivat, mutta minä teen työtä yötä päivää, jos niin tarvitaan, tyydyttääkseni hänen vähäiset tarpeensa."
"Minä tarjoan yltäkyllin teille molemmille", puuskahti Sigismund intohimoisesti. "Pyydä minulta mitä ikinä haluat, ja minä annan sen sinulle, kun vain tahdot kuulua minulle."