"Omantunnon rauhankin?" kysyi Sigrid.
"Onko minulla se? Kukaan ihminen ei voi antaa, mitä hänellä ei ole itselläänkään. Oi, miten onneton olen!" puuskahti Sigismund ja kätki kasvonsa käsiinsä.
Sigrid seisoi liikkumatonna. Mitäpä hän saattoi sanoa.
"Miksi olet tullut tänne?" huudahti Sigismund kiihkeästi.
"Tulin etsimään apua prinsessalta. Hän on kaikkien turvattomain protestanttien auttaja."
"Ahaa, sinä olet protestantti."
"Olen, teidän armonne."
"Silloin kai halveksit minun uskontoani?"
"En, mutta rakastan omaani."
"Sinulla on vastaus valmiina kaikkeen. Se osoittaa, että sinulla on hyvä ymmärrys. Mikä on nimesi?"