"Silloin otan minä hankkiakseni teille", puuskahti tyttö hilpeästi.
"Antakaa minulle vain malli, että saan samaa lajia."
Nurealta puolelta leikattiin muutamia langanpäitä, neitsyet suutelivat prinsessan käsiä ja kiittivät häntä hyvyydestään.
Kätchen riensi herttuattaren luo. Hän istui makuukamarissa, sylissään kaksivuotias tyttärensä, Maria Elisabet. Tyttönen kirkui ja tahtoi päästä odottavalle palvelijattarelle, joka ei suinkaan ollut pahoillaan siitä, että tyttö piti hänestä enemmän kuin ylpeästä äidistään.
Prinsessa näki heti, että herttuatar oli huonoimmalla tuulellaan, mutta hän lähestyi sittenkin ja suuteli hänen kättään.
"Maria Elisabet alkaa aikaisin niskoitella, mutta minä kyllä opetan hänet tottelemaan", sanoi suuttunut äiti pitäen lasta sylissään.
Pikku neitimme istuutui jakkaralle herttuattaren jalkoihin ja alkoi loruta ja leikkiä pienokaisen kanssa, joka pian tyyntyi ja kohta päästeli oikein ilohuutojakin.
Kristinan mieli seestyi. Hän käski palvelijattaren mennä; hänet kutsutaan milloin tarvitaan.
Lapsi laskettiin lattialle; siellä oli nyt kaksi lasta, joilla molemmilla näytti olevan yhtä hauskaa. Mutta leikkiessään ajatteli pikku neiti enimmän neitsyt parkoja, jotka levottomasti ikävöiden odottivat hänen palaamistaan. Mutta sille ajatukselle täytyi hänen antaa kyytiä, nyt oli aika leikkiä ja nauraa.
Onneksi pienokainen nukkui, ja silloin sai palvelijatar tulla takaisin ja kantaa hänet pois.
"Sinulla varmaankin oli hauskaa", sanoi herttuatar myhäillen ja sivellen kiharoita Kätchenin otsalta.