"Olen nauranut niin paljon", vastasi tämä vältellen.
"Saat kernaasti tulla tänne joka päivä ja leikkiä pikku Maria
Elisabetin kanssa, niin hän pääsee tuosta ihmisestä."
"Niin, minä tulen… joka päivä."
Hän oli valmis myymään itsensä, että paremmin uskaltaisi esittää pikku pyyntönsä. Ja hän katsoi herttuattareen rukoilevin silmin, ikäänkuin olisi toivonut hieman rohkaisua.
"Tiedätkös, Kätchen, olen kauan ajatellut antaa sinulle jonkun lahjan."
"Oi!" huudahti tämä ja painoi huulensa herttuattaren käteen.
"Haluatko kenties jotakin?"
"Oi, kyllä!"
"Sanoisit sitten!"
Miten arasteluttikin, täytyi nyt tuoda totuus ilmoille.