Ragvaldinpoika nousi vaimonsa jälestä vaunuihin ja sanoi:
"Merkillistä, etteivät he tule."
"Menen heti kysymään mikä on esteenä", vastasi kreivi ja huusi sen jälkeen kuskille: "Odotas, vastanaineiden vaunuihin tulee muitakin."
Mutta kuski oli saanut toiset määräykset. Vaununovi kimmahti kiinni, hevoset saivat sivalluksen ja lähtivät täyttä karkua.
Vaunuista kuului kirkunaa, mutta siitä ei kukaan välittänyt.
Kohta sen jälkeen poistuivat muut vieraat. Ainoastaan Sigrid rouva jäi jälelle ja odotti veljensä paluuta.
Vihdoin tämä tuli, ja kun Anna levotonna riensi häntä vastaan, sanoi hän: "He ovat pelastetut!"
Annan ilo oli suuri. "Luojan kiitos", sanoi hän, "Malaspina ei ole ainoa velkojani."
"Mutta kuinka Ragvaldinpojalle käynee?"
Kustaa lupasi hankkia siitä tietoja seuraavana päivänä.
Me seuraamme heidän mukanaan.