Kotvan kuluttua tulla tepsutteli pieni kamarineito huoneeseen.
"Kuningas tulee", sanoi hän. "Saanko auttaa?"
"Kuningas?"
Erika hypähti pystyyn, mutta alkoi melkein tietämättään järjestellä pukuaan eikä huomannut neidon pilkallista hymyä.
Aukeni ovi ja siitä tuli Sigismund, ilmeisesti kiihtyneenä, mutta kukkavihko kädessään.
Hän meni nopeasti Erikaa kohden, mutta pysähtyi hänen eteensä suu auki ja tuijotti kummissaan.
Erika niijasi niin syvään kuin suinkin voi.
"Onko tämä näköhäiriö?" jupisi kuningas. "Onko noituus riistänyt häneltä kauneutensa? Puhukaa!" sanoi hän ankarasti.
"Minä en voi sille mitään, teidän majesteettinne", sanoi Erika itku kurkussa.
"Ei ole sama edes äänikään", jatkoi kuningas valittaen. "Oi
Malaspina, miksi teit minulle tämän!"