Yrjänä Posse sai armon Linköpingin valtiopäivillä, mutta ei vapauttaan. Kuitenkin joutui hän sangen lievään vankeuteen, ja pian saamme nähdä, kuinka hän käytti aikansa. Klaus Bjelke oli myös vankina, mutta sai polvillaan rukoiltuaan vapautensa jälleen ja alkoi hiljaisuudessa punoa juonia veljensä Hogenskildin kera.
Vanha Hogenskild Bjelke, mestari juonittelemaan, oli saanut armon hänkin, mutta oli tuomittu elinikuiseen vankeuteen, joka sentään oli sangen lievä.
Hänen tyttärensä, Ebba rouva, serkkunsa Akseli Bjelken leski, oli äärimäisen yltiöpäinen ja vihasi sammumattomasti herttuaa. Hän oli moneen kertaan sanonut, että jollei kukaan muu tahtonut ottaa "herttua Hannibalin" henkeä, oli hän tekevä sen.
Kirjeenvaihto Malaspinan kanssa oli hänen ylpeytensä, ja kun tämä pääjesuiitta ehdotti, että hän lähettäisi eri valepuvuissa useita palvelushenkiään Ruotsiin, silloin tarjoutui tämä heti ottamaan heidät vastaan ja ottamaan kaikin puolin paavin lähettilään asian omakseen. Heidän pyrintöjensä tarkoitus oli saada kuohuntaa maassa aikaan, eikä Ebba rouva epäillyt sen menestystä.
Malaspina oli viitannut erääseen toiseenkin suunnitelmaan, joka veisi lopulliseen rauhaan, ja Ebba rouva aavisti mikä se oli ja iloitsi siitä.
Näihin tuumiin joutui puhe kohta, kun Ebba rouva meni eräänä päivänä Hörningsholmaan, missä asui herra Krister Horn, armosta vapaaksi päästyään, sisarensa Anna rouvan luona.
Mutta heidän parhaallaan tuumiessaan toi muuan palvelija Krister herralle kirjeen. Tämä avasi sen nopeasti.
"Yrjänä Posselta!" huudahti hän.
"Mitä hän voi toimittaa vankilassa?" kysyi Ebba.
Krister vastasi luettuaan: "Suurempia asioita kuin me vapaudessa!
Hän kirjoittaa kahdesta ruotsalaisesta, jotka on kasvatettu
Ingolstadtissa. Hän sanoo, että heitä voi käyttää kaikkeen, huomatkaa
tarkoin, kaikkeen!"