Se oli Hogenskild Bjelken laatima häväistyskirjoitus herttuaa vastaan, joka oli painettava niin pian kuin suinkin ja niin suurilla kirjaimilla, että talonpojat voisivat sitä lukea ja ymmärtää.
Yrjänä Posse kirjoitti myös, että hänellä oli tekeillä kirjoitus, joka oli niin hirveä, että herttua antaisi vuoden elämästään, jottei se joutuisi painoon. Se tosin ei vielä ollut valmis, mutta nimeksi oli sille tuleva "Kaarle herttuan teuraspenkki."
Klaus Bjelkeltä ja muilta ystäviltä saapui kirjeitä, joissa he sanoivat tekevänsä kaikkensa salaisuudessa kaivaakseen maaperää herttuan jalkojen alta. Kuningas Sigismundin rohkeutta oli pidettävä yllä vakuutuksilla, että hänellä oli valtakunnassa uskollisia ystäviä, jotka ikävöivät hänen tuloaan jälleen ja jotka mielellään uhrasivat henkensä ja verensä hänen tähtensä.
* * * * *
Vihdoin eräänä päivänä pyrki Ebba rouvan puheille pappismies ja kolme käsityöläistä. Ensiksimainittu otti taskustaan kirjeen, jonka jätti hänelle.
Kirje oli Malaspinalta, joka ilmoitti suurella vaivalla onnistuneensa saamaan muutamia uskollisia palvelijoita, jotka kaikki olivat hyvin perehtyneet ruotsinkieleen ja joihin hän toivoi armollisen rouvan olevan tyytyväisen.
Hän katseli heitä terävästi. Heillä oli kaikilla valppaat, älykkäät kasvot, vaikkakin niillä oli se nöyryyden sävy, joka on katoliselle papille ominainen.
"Oletteko tosiaankin käsityöläisiä?" kysyi hän silmäten pukuihin.
"Jalo rouva, olemme kukin opetelleet käsityömme ja toivomme siten helpommin saavamme jalansijaa kansan keskuudessa."
"Se on oivallinen ajatus, sillä siten voin helpommin hankkia teille paikat", sanoi Ebba rouva elähtyneenä. "Ja te, isäseni?"