"Minä kelpaan koulunopettajaksi", vastasi tämä syvään kumartaen.
"Oletteko kaikki ruotsalaisia?"
Ainoastaan kaksi oli, suutari ja puuseppä. Molemmat olivat Norrlannista, ja Luostari-Lassi oli heidät lähettänyt Roomaan papiksi koulittaviksi ja sieltä Lyypekkiin, jossa kukin oli oppinut ammattinsa.
Pappi oli saksalainen ja räätäli tanskalainen. Mutta hekin puhuivat ruotsia niin hyvin, ettei heidän huomannut edes murtavan.
Ebba rouva pyysi heitä levähtämään muutamia päiviä, jollaikaa hän kirjoitti kirjeitä ja suosituksia.
Mestari Ragvald, pappi, kutsuttiin sen jälkeen ensiksi hänen puheilleen.
"Kas tässä", sanoi Ebba rouva, "on kirje jalolle Djursholman rouvalle, Kristina Sturelle. Tiedän, että sinne rakennetaan koulua ja etsitään soveliasta opettajaa. Jos onnistutte saamaan paikan, pääsette siten yhteyteen nuorten neitsytten kanssa ja saatte laajan alan toiminnallenne."
"Tahdon koettaa parastani", vastasi pappi kumartaen, otti kirjeen ja lähti.
Hänen jälkeensä tuli suutarin vuoro; hän nimitti itseään Henrikiksi ja käyttäytyi sangen reippaasti. "Tämä kirje rouva Anna Hornille Hörningsholmaan avaa teille heti paikan. Pyytäkää jaloa rouvaa sijoittamaan teidät sinne, missä asuu enimmän kansaa."
"Sen teen", sanoi hän, "vaikka luulen kyllä voivani pian vetää kansaa puoleeni."