Hän kohotti katseensa taivasta kohden ja seisoi kotvan vaipuneena rukoukseen. Eikä Anna rouva voinut kääntää silmiään pappissuutaristaan. Hänestä ei tämä mies ollut yksinkertainen käsityöläinen, vaan Jumalan lähettämä profeetta.
Mutta Ebba rouvasta oli jesuiitta loitonnut samoin kuin hänen kolme toveriaankin. Hän ei enää määrännyt heidän toimintaansa, vaan he kulkivat omaa tietään. He saattoivat vallata, hurmata, innostuttaa yksinpä Anna rouvankin… kylmän, sydämettömän naisen. Mutta vaikkapa kaikki muut joutuisivatkin heidän valtoihinsa… Ebba rouvaan ei heidän tehonsa tepsinyt!
* * * * *
Ebba rouva viipyi matkoilla kolmisen kuukautta. Hän kävi ystävien ja tuttavain luona ja kaikkialla koetti hän parhaan vointinsa mukaan kylvää eripuraisuutta ja levottomuutta.
Monin paikoin onnistui hän tosiaankin saamaan lupauksen, että jos Sigismund tulisi takaisin — luottaa hänen sanoihinsa ei voinut kukaan — saisi hän sitä tukea ja apua mitä kukin voi antaa.
Hän oli, parturiksi pukeutuneena, päässyt Yrjänä Possen vankilaankin. Tämä hehkui yhtä tulista vihaa kuin ennenkin ja oli lujasti päättänyt jatkaa vainoaan herttuaa vastaan, jahkahan pääsisi vapaaksi, mikä hänen mielestään ei saattanut kestää kauan.
Hän oli ollut myös Ture Bjelken luona. Tämä oli sanonut olevansa salaurkkijain ympäröimänä, mutta se ei estänyt häntä jatkamasta samaa tietä, mille oli lähtenyt.
Ture herra kertoi salaisuutena, että oli saanut Malaspinalta kirjeen, jota ei uskaltanut säilyttää, vaan oli sen polttanut suureksi ikäväkseen.
"Mitä se sisälsi?" kysyi Ebba vilkkaasti. Hän tähysteli varovasti joka taholle, Ture miekkonen, ja päästyään täyteen varmuuteen, ettei kukaan kuunnellut, kuiskasi hän: "On tehty suunnitelma kruununprinssin ryöstämiseksi tai ottamiseksi hengiltä."
"Kuinka se käy?"