"Kustaa Banérin leski kuuluu Sturein sukuun, ja he pitävät lujasti kiinni Kustaa kuninkaasta", sanoi Ebba rouva katkeruuden vivahduksella.
"Tämä kirje on Sundbystä", sanoi Petrosa, "ja kuuluu näin:"
'Täydellinen menestys. Olen erään kelvottoman juoppopapin apulaisena tai oikeastaan sijaisena, ja minulla on tukenani hänen kaunis sisarentyttärensä. Koko seurakunta on aivan hassahtunut nuoreen pappiin, ja pappi tietysti kulkee ripeästi kohden maaliaan. Ylhäinen linnanrouva antaa minulle täyden vapauden, mutta hän ei tahdo näyttää mitenkään olevansa osallinen toimintaani. Hänellä on itsellään kappalainen, jonka luulen voivani käännyttää suotuisassa tilaisuudessa.
Sinun
Erland Erlandinpoika.'
"Hän, joka kenties vähimmän sitä ansaitsee, menestyy parhaiten", sanoi Ebba vilkkaasti.
"Tämä viimeinen kirje on päivätty Sätersdalenissa", virkkoi Petrosa ja luki:
'Minulla on puolellani vähintään 200 nuorta kelpo miestä, jotka ovat lujasti päättäneet lähteä sotaan Sigismundin puolesta. Mutta nyt on heidän ensin innostettava paljon useampia muita. Olen sanonut heille, ettei ole ryhdyttävä mihinkään, ennenkuin saavat kutsun. Silloin he nousevat niinkuin yksi mies.
Nyt lähden täältä toisiin pitäjiin, mutta tie on aina avoinna edessäni, niin että voin palata milloin se on tarpeen.
Kristiern Kristierninpoika.'