Hän painoi päänsä alas, ja yksin Krister herrakin näytti joutuvan ymmälle. "En voi päästä mukaan ajatusjuoksuunne", sanoi hän, "mutta sanoistanne huomaan, että ajattelette tarkoin toimianne."
"Ne eivät tule koskaan olemaan ristiriidassa keskenään", vastasi hän nöyrästi.
"Nyt menen isäsi luo", sanoi Krister herra Ebba rouvalle.
"Toivoakseni ei ole mitään estettä?"
"Se olisi ainakin uutta", vastasi Ebba tavallista lempeämmin.
Krister herran mentyä seisoi Petrosa tuokion epäröiden, sitten istuutui hän Ebba rouvan viereen. "Sallitteko, että puhun kanssanne hieman itsestäni?" kysyi hän ilmeisellä ponnistuksella.
"Minun kai täytyy", vastasi Ebba teennäisellä hilpeydellä.
Petrosa oli vaiti tuokion, ja Ebba huomasi punan läikehtivän hänen poskillaan. Sitten tuli hiljaa ja melkein valittaen: "Olette lukenut yhden kirjeistä."
Ebba rouvan näkö aivan hämärtyi, ja hänestä tuntui, että hänen sydämensä lakkaa sykkimästä.
"Se kenties olikin parasta", jatkoi Petrosa. "Minun tarkoitukseni oli vain säästää teiltä mielipaha…"
"Olihan se oikeuteni", virkkoi Ebba niin voivottavasti kuin voi.
"Mutta mistä voitte tietää sen?"