"Luin sen heti silmistänne, luen kaikki teidän ajatuksenne", vastasi
Petrosa.
Ebba katsahti pelästyneenä häneen.
"Silloin ei tarvitse tuhlata aikaa turhiin piheihin. Jalo rouva, hävettääkö teitä tuntea sääliä kurjaa olentoa kohtaan, joka on kiitollinen jokaisesta hetkestä, minkä saa viettää läheisyydessänne."
"En tiedä mitä johtopäätöksiä teette", puuskahti Ebba kiihkeästi.
"Tai kenties Malaspina tekee sen teidän sijastanne?"
Petrosa seisoi kotvan mietteissään. "Rippini, jota ei ole voitu välttää, ei kenties miellytä teitä."
"Mitä te arvailette, sitä hän pitää todellisena, ja kaikki tyynni on loukkaava epäluulo minua kohtaan."
"Sentähden, että teidän käsityksenne on maallinen. Taivaassa on varmaankin kaikilla ihmissieluilla yhtä suuri arvo. Jos jotakin eroitusta on, perustuu se varmaankin niihin koetuksiin ja taisteluihin, jotka he täällä kestävät."
"Tarkoitatteko sillä, että palvelijani voidaan siellä asettaa korkeammalle kuin minut?"
"Ainakin teidän rinnallenne", vastasi hän ilmehikkäällä katseella. "Rukoilen joka päivä madonnaa, että saisin saattaa teidät hänen taivaalliselle istuimelleen."
"Miksi juuri teidän olisi se tehtävä?"