"Jalo rouva, pelkään, että vihastuisitte, jos sanoisin teille sen."
"Puhukaa, tahdon tietää tarkoituksenne."
"Aikojen alussa olivat ihmissielut yhdistetyt kaksitellen, mutta he olivat liian onnellisia harrastaakseen mitään muuta, ja Herran täytyi eroittaa heidät saadaksensa heidät täyttämään luomisen tarkoituksen. Kärsimys kasvattaa, ja hätä ja huolet täyttivät maailman. Suru herättää kaipausta, ja kaipaus veti katseemme taivasta kohden.
"Rajaton kaipauksemme ajaa meidät alituisesti etsimään kadotettua paratiisiamme. Näemme tuhansien etsivän samoinkuin etsimme itse, ja meidän sydämemme täyttää osanotto surua kohtaan, jota itsekin tunnemme; niin herää ihmisrakkaus.
"Tuhannet kaatuvat taistelussa, ja me luulemme heidän työnsä päättyneen. Mutta niin ei ole laita, he ovat menneet vain hetkeksi lepoon, sitten he palaavat jälleen elämänradalle ja jatkavat, uusissa muodoissa ja toisissa maailmoissa, mitä jo ennen ovat alkaneet. Ihmissielu on ihmeellinen olio, ja sillä on tehtävänä monet vaellukset, ennenkuin se ainaiseksi saa poistua näyttämöltä.
"Minusta tuntuu, että ihmishenki päättää vaelluksensa silloin kun on löytänyt sielunsa toisen, puoliskon. Heidän täytyy tuntea toisensa ensi silmäyksellä, vaikkapa toinen olisikin jalosukuinen rouva kuten te, toinen alhainen pappi kuten minä; molemmat ovat valepukuja, jotka kätkevät kuolemattoman valon sisälleen. Tällä taivaan valolla on omat tuntomerkkinsä, se ikävöi yhtymään uudestaan."
Hänen puheessaan oli eloa ja innostusta, hän näytti unohtavan, että Ebba rouva oli läsnä, eikä tämä voinut kääntää silmiään hänestä. Mutta nyt palasi jälleen puna ennen kalpeille poskille, ja Petrosa katsoi Ebbaa silmiin sanoessaan ihmeellisellä surumielisyydellä: "Kun näin teidät, tunsin ihanaista iloa. Katsokaa omaan sydämeenne, jalo rouva, ja sanokaa, tunsitteko ensi näkemällä minussa mitään tuttua?"
Ebban päätä huimasi, eikä hän aavistanut, että värisevä "tunsin" tuli hänen huuliltaan.
"Tiesinhän sen, tiesin sen!" huudahti Petrosa riemuiten. "Pyhä
Jumalan äiti!" Ja hän lankesi polvilleen palavaan rukoukseen.
Ebba oli ylen kiihtynyt ja pelästynyt. Mitä hän oli tunnustanut? Tosin hän rakasti tuota miestä, mutta hänen ei olisi pitänyt kuunaan sitä ilmaista.