"En ymmärrä häntä", sanoi tämä. "Olen monet kerrat tahtonut panna Maria Elisabetin hänen syliinsä, mutta hän on heti laskenut lapsen lattialle. Olen puhunut hänelle niistä kirjeistä, joita olen saanut kunnioitetusta ja rakkaasta isänkodistani, mutta hän ei välitä mistään. Tuskin tiedän, kuuleeko hän mitä sanon."
Muutamia päiviä myöhemmin sanoi uskollinen Heidin hänelle: "Herttuan laita ei näytä olevan hyvin."
"Tiedän sen", sanoi Kätchen, "ja ajattelen sitä päivin ja öin."
Eräänä aamuna toi muuan palvelija useita kirjeitä. "Antakaa ne minulle", sanoi hän vilkkaasti. Mutta kun hän tuli herttuan luo, näki hän tämän nojaavan pöytään, pää käsien varassa. Hän joko ei kuullut Katin tuloa tai ei välittänyt siitä.
Kati pani kirjeet pöydän nurkalle ja hiipi pois. Melkein tietämättään hän juoksi poikien huoneeseen. Molemmat istuivat läksyjensä ääressä.
"Lainatkaa minulle Kustaa hetkiseksi", sanoi hän vilkkaasti Skyttelle.
"Enkö niinä saa tulla mukaan?" kysyi Juhani.
"Sitten, ei nyt!"
Päästyään Kustaan kanssa kahdenkesken sanoi hän hänelle:
"Etkö ole nähnyt, Kustaa, ettei isämme ole niin iloinen kuin tavallisesti?"