"Heistä minä en välitä", sanoi Kustaa. "Skytte saa antaa minulle luvan koko päiväksi, ja minä annan luvan sinulle, Ja niin voimme kaikessa rauhassa pitää toisemme iltaan asti."
"Kiitos vain, mutta silloin kai käy aika pitkäksi. Vai mitä pikku
Kätchen arvelee?"
Hän oli ottanut heidät polvilleen ja he painoivat päänsä häntä vasten.
"Minä olen niin mielelläni luonasi, rakas isä", sanoi Kati.
Isä painoi hänet lujasti vasten poveaan.
"Kuitenkin on sellaisiakin, jotka tahtovat viedä sinut minulta", sanoi hän.
"Ne minä lyön kuoliaaksi", huusi Kustaa. "Kukaan ei saa viedä Katia meiltä."
"Siinä olet oikeassa. Meidän kaikkien olisi vaikea tulla toimeen ilman häntä. Hän kai sinut toi mukanaan tännekin?"
"Niin, hän se toi. Juhani tahtoi myös tulle, mukaan, vaan ei päässyt.
Saat tulla sitten, sanoi Kati."
"Juokse häntä noutamaan, Kustaa. Minulla on jotakin sanottavaa teille kaikille kolmelle."