"Silläkään ei ole mitään tekemistä kysymykseni kanssa", sanoi Olaus ankarasti. "Sanon kolmannen ja viimeisen kerran: mihin vieras on viety?"
"Hän on pienessä tuvassa metsänreunassa itäänpäin, jos hän elää. Jos hän on kuollut, on ruumis siellä."
"Voi teitä, jos hän on kuollut!" vastasi pappi määräten neljä miestä seuraamaan itseään ja käskien toisten ankarasti vartioida vankia.
Oli jo iltamyöhä, kun he saapuivat neuvotulle paikalle. Miesten käskettiin pysytteleidä tuvan takana ja varoa tulemasta näkyviin.
Rovasti kävi urhakasti kohti, avasi salvan ja astui sisään.
Siellä istui kaksi vanhaa naista, toinen rukkinsa ääressä, toinen keppiinsä nojaten. Mutta ne nopeat, epäilevät katseet, joita keppiniekka heitteli vieraaseen, näyttivät sangen merkitseviltä.
"Voisiko täällä saada yösijaa?" kysyi rovasti. "On kai teillä yliskamari?"
"Siellä on sairas", vastasi kehrääjä.
"Onko tauti tarttuva?"
"Tuskin."