"Hän on pyytänyt, että saisi pitää huoneen yksin huostassaan", puuttui toinen nainen puheeseen. "Ja se lieneekin parasta, kun hän kerran pitää sellaista elämää…"
"Onko hän sairas ja pitää elämää. Miten se lyö yhteen?"
"Sekö häntä sitten riivanneekin, sekö jo", jatkoi akka, "Meidän on täytynyt hänet aivan sitoa."
"Silloin oli onni, että tulin tänne", sanoi rovasti. "Sillä minun sanotaan pystyvän paholaisia karkoittamaan."
"Saan kai häntä ainakin valmistaa", sanoi nainen aikoen mennä.
"Ei suinkaan", vastasi rovasti. "Se käy helpommin, jos heidät yllättää."
Näin sanoen tarttui hän naista käsivarteen. Mutta tällä oli rautaiset lihakset, ja nyt rovasti oli varma asiastaan.
"Älkää välittäkö, vaikka kuulettekin huutoja ja parkua", sanoi hän.
"Paholaiset eivät mielellään lähde asunnostaan, jossa voivat hyvin."
Näin sanoen hän nousi portaita ylös lujin askelin.
Uunilta pilkisti pää esiin. "Saakoot sitten surmansa molemmat", kuului sieltä ääni.