"Missähän kummalla se Editkin vitkastelee!" puuskui nainen.
"Se sika ei kai vielä ole nukkunut pois humalaansa", vastasi mies uunilta.
Heti yliskamariin päästyään oli Olaus rovasti sulkenut oven jälkeensä niin hyvin kuin voi ja raahasi vielä suuren kaapin sen eteen.
Sitten hän meni vuoteen luo. "Sanokaa minulle nimenne", virkkoi hän.
"Juhana Skytte."
"Silloin olen oikeilla jälillä. Teitä on pidelty pahoin."
"Hylkiöt eivät ole minua edes sitoneet, ja kuitenkaan en voi mitään."
Hänellä oli jokseenkin suuri läpi päässään, ja tyyny oli aivan verinen.
"Sidon ensin päänne ja sitten päästän käsivartenne", sanoi Olaus ja kävi sen sanottuaan taitavasti toimeen.
"Onko Kustaa prinssi pelastettu."