Kaikissa näissä otteluissa oli Gyllenhjelm, nyttemmin kenraaliluutnantti, osoittanut suurta urhoollisuutta ja neuvokkuutta, joka herätti kaikkien, yksinpä herttuankin huomiota. Kokenhausia piiritettäessä hän sai tehtäväkseen pitää tien auki Kuurinmaalle muonantuontia varten. Herttuan saavuttua sinne sijoitettiin koko sotajoukko kaupungin edustalle ja laitettiin vallitukset, joista sitä voitiin ampua. Urhoollisen vastarinnan jälkeen kaupunki vihdoin antautui.
Mutta linna oli jälellä korkeine muureineen ja esilinnoituksineen. Sen valloittamiseen ei ollut muuta keinoa kuin puolustusjoukon nälistyttäminen. Kaupunkiin sijoitettiin, niin suuri saartojoukko, että se saattoi pitää puoliaan, jos linna väki tekisi hyökkäyksen. Päälliköiksi määrättiin Jesper Antinpoika ja Krister Some. Gyllenhjelm sai käskyn jäädä sinne niin kauaksi, että ehdittäisiin hankkia tarpeeksi muonaa ja laittaa riittävästi vallituksia.
Herttua matkusti pienen seurueen kera Rääveliin herttuattaren ja prinssin luo. Kustaa unohti kaiken muun, niin iloinen hän oli nähdessään isänsä jälleen.
Kaarle toi mukanaan useita nuorista päälliköistään, jotka hänen mielestään ansaitsivat muutamia lepopäiviä. Niiden joukossa oli 20-vuotias Jaakko de la Gardie, mainehikkaan Pontuksen poika. Herttuaa miellytti suuresti hänen reipas esiintymisensä ja kenties vielä enemmän se ystävyyssuhde, joka oli syntynyt hänen ja Gyllenhjelmin välillä.
Tähän aikaan saapui suuri joukko sotaväkeä sekä Ruotsista että
Saksasta. Saksalaisia johti monet sodat sotinut kenraali, kreivi
Johan von Nassau Dillenburg. Herttua oli erittäin tyytyväinen hänen
saapumiseensa ja koki keskustellen perehdyttää häntä asemaan.
Muuan pikalähetti toi surullisen viestin, että nuori Pietari Stolpe oli ammuttu eräällä vakoiluretkellä Kokenhausin luona. Ja sitten alkoi saapua, uusia jobinposteja toinen toisensa jälkeen. Krister Some oli saanut käsiinsä muutamia linnasta karanneita puolalaisia, heitättänyt heidät alastomina järveen ja ammuttanut heihin maaliin; kohta sen jälkeen oli useita komppanioita kasakoita ja husaareja hyökännyt äkkiarvaamatta ruotsalaisten kimppuun ja tehneet suurta tuhoa. Mutta vielä pahempi, oli miehistössä ilmennyt kapinanhenkeä; Gyllenhjelm kirjoitti ettei väkeen enää ollut luottamista.
Tällaikaa jatkuivat uudet sotavarustukset. De la Gardie oli everstinä palannut rykmenttiinsä, ja herttua laati uusia sotasuunnitelmia Nassaun kreivin keralla.
Huhtikuun 2 päivänä synnytti herttuatar pojan, joka kastettiin samana päivänä ja sai isänsä tahdosta nimekseen Kaarle Filip. Ristiäiset vietettiin kaikessa hiljaisuudessa; muutamia kaupungin virkailijoista ja porvareista kutsuttiin todistajiksi, ja herttua kantoi itse poikansa ristille.
Kohta sen jälkeen lähetti hän Kustaan noutamaan sotakarttaansa. Hän tahtoi nähdä, oliko tämä käsittänyt aseman oikein, sillä hänestä oli kasvatettava Herran valittu jatkamaan Kustaa Vaasan työtä, edistämään uskonpuhdistusta Pohjolassa, kenties koko Euroopassakin.
Kustaa tuli karttoineen, jonka hän pani pöydälle. "Kas tässä", sanoi hän, "tässä on Kokenhaus, valkoiset neulat ovat ruotsalaisia joukkoja."