"Elääkö hän?" huudahti Elsa aivan poissa suunniltaan.
"Ei, hän on kuollut."
"Kuollut, kuollut!" toisteli Elsa kyynelissään. "Hänen henkensä se siis ilmestyi minulle!"
"Niin varmaankin."
"Onko hän kuollut täällä Sevillassa? Missä on hänen hautansa? Viekää minut sinne!" pyysi Elsa hartaasti ja kääntyen toisesta toiseen.
Molemmat näyttivät hyvin kiihtyneiltä, mutta apostoli sanoi lujalla äänellä: "Hän kuoli Ruotsissa ja on haudattu Vadstenaan."
"Vadstenaan! Miksi sitten olen tullut tänne!"
"Herran käsittämättömästä armosta, tuomaan rauhaa ja anteeksiantoa kahdelle sielulle, jotka kenties olisivat kadotetut ilman teitä."
"Eeva on murhattu! Ei, ei! En voi, en tahdo antaa anteeksi! He ovat vieneet kaiken iloni maan päällä!"
"Tahdotteko sentähden riistää syntisiltä taivaan armon ja laupeuden?
Ajatelkaa tarkoin."