"En voi. Hän oli minulle rakkahin maailmassa. Olisin kulkenut maan ympäri löytääkseni hänet. Nyt ovat kaikki siteet katkenneet ja minä tahdon kuolla maan päällä elääkseni Eevan kanssa taivaassa."
Hän seisoi melkein liikkumatonna, kyynelet vierivät kalpeita poskia pitkin, ja sanat ilmaisivat katkeraa, pohjatonta surua. "Sanokaa heille, että annan anteeksi, kunhan he vain ottavat minunkin henkeni", sanoi hän luoden katseen miehiin, jotka katselivat häntä syvällä osanotolla.
Pater seisoi selin ikkunan ääressä, kiihkeän liikutuksen vallassa.
"Anteeksi, anteeksi! Minä olen väärässä! En tiedä mitä sanon!" Ja
Elsa lankesi polvilleen ja ojensi rukoillen kätensä apostolia kohden.
Tämä nosti hänet pystyyn ja pani penkille istumaan. "Olette taistellut kovan taistelun", sanoi hän. "Mutta Jumala on teitä vahvistanut ja lopulta auttanut teidät voittoon."
"Kertokaa minulle kaikki", sanoi Elsa.
"Ei nyt, teidän tarvitsee etsiä vahvistusta rukouksesta ja voimistua ruumiillisestikin."
Pater oli tullut takaisin. "Ettekö tahdo lähteä luostarista?" kysyi hän.
"Heti, kun olen saanut täyden selon, tahdon lähteä kotiin", vastasi
Elsa.
"Se kyllä tapahtunee viikon kuluessa", virkkoi de Vuergas, niinsanottu apostoli, ja ehdotti, että signora Juanita, hänen vanha hoitajattarensa, ottaisi siksi aikaa Elsan suojelukseensa.