Molemmat miehet olivat sitä mieltä, että oli paras muuttaa samana päivänä.
Abbedissa, jolta kysyttiin, oli siihen heti halukas. Hän sanoi melkein hämmennyksissään Elsalle hyvästit, tämä ei saanut vaihtaa sanaakaan toisten nunnien kanssa, ja sisar Anastasian sanottiin nukkuvan, niin ettei Elsa saanut mennä hänenkään luokseen. Heti sen jälkeen Elsa pantiin vaunuihin, jotka veivät hänet johonkin kaupungin ulkoreunalle.
* * * * *
Elsan muutto herätti luostarissa suurta huomiota. Häntä oli yleensä pidetty noviisina, jonka uskonnosta ei pidetty suurin väliä. Mutta kun sitten tapahtui sisar Anastasian hämmästyttävä toipuminen, luultiin sitä ihmetyöksi, ja sen oli tehnyt muukalainen nainen, protestantti, joka oleskeli vain muutamia viikkoja luostarissa.
Mutta huhu tapauksesta ei pysähtynyt vain luostariin. Se hiipi läpi portinlukkojen ja muurinrakojen ja kasvoi suunnattomasti. Ja pian kerrottiin ympäri Sevillaa, että karmeliittiluostariin oli tullut joukko protestantteja lohikäärmeillä ratsastaen, että nunnia oli pakoitettu polvillaan heitä palvomaan ja että ainoastaan abbedissan voimalliset manaukset olivat estäneet nunnia lähtemästä mukaan, kun uskottomat samanlaisella kyydillä lähtivät pois jälleen.
Häpeäjuttu tuli myös suurinkvisiittorin korville, eikä hämmästys ollut vähäinen, kun abbedissalle eräänä päivänä ilmoitettiin hänen tulonsa.
Karmeliittiluostarille osoitettiin ensi kerran sellainen kunnia, ja Franciska, joka arvasi syyn, koetti suojautua arvonsa ja säätynsä ulkonaiseen loistoon.
Vastaanottohuoneessa oli kaksi samettituolia punaisella veralla päällystetyllä korokkeella, ja niiden yllä riippui kultapaarteinen valtaistuimen kunniataivas.
Franciska oli istuutunut toiselle nojatuoleista. Hänen vieressään oli kunniasauva merkkinä hänen abbedissan-arvostaan.
Hän oli puettu ruskeaan villapukuun. Vyöstä, joka oli samaa kangasta, riippui kultaompeluksin ja smaragdein koristeltu pitkä rukousnauha, johon jokainen pater noster (isämeitä) oli merkitty itämaisella helmellä, suurella kuin pähkinä. Rinnallaan kantoi hän siselöityä kultaristiä, ja hienon, valkoisen käden jokaisella liikkeellä välkähti abbedissansormus, johon oli kiinnitetty yksi ainoa timantti jalointa lajia.