Silloin kuului Juanitan ääni. Ruoka oli odottanut tunnin ajan, eivätkä he koskaan tulleet sisään?
Aamiaisen aikana ei puhuttu monta sanaa Mutta sen päättyessä naputettiin ovelle, ja kun Juanita avasi sen, ojennettiin hänelle kirje, jonka jälkeen tuoja heti katosi.
Kirje oli de Vuergaalle ja sen luettuaan hän sanoi: "Meidän täytyy jo tänä yönä lähteä täältä!"
"Ei teidän, ainoastaan minun!" huudahti Elsa. "Oi, olen jo tehnyt teille liian paljon pahaa."
"Silloin tosiaankin teette niin, jos otatte minulta luottamuksenne", vastasi de Vuergas kiihtyneenä.
Kyynelet helmeilivät Elsan kalpeita poskia pitkin. Toinen näki sen ja lisäsi odottamatta hänen vastaustaan: "Kirje on ylineuvoston presidentiltä. Hirveä tapaus on herättänyt suunnatonta huomiota, ja hän neuvoo, meitä molempia lähtemään täältä. Jesuiitat aikovat syytää syyn minun niskoilleni."
Nyt kuten tuomiosalissakin juoksi Elsa luo, kietoi käsivartensa hänen ympärilleen ja kysyi hätääntyneenä: "Emmekö voi nyt heti lähteä täältä?"
De Vuergas hymyili surumielisesti. "Tahdotte siis jättää minut siihen uskoon, että olen teille rakas", sanoi hän hiljaa ja pujotti käsivartensa neidon vyötärölle.
"Yli kaiken maailmassa", kuiskasi Elsa, "niin rakas, etten tiedä kuinka voin elää teistä erilläni. Mutta kuitenkaan en tahdo rikkoa lupausta, jonka olen tehnyt Jumalalle. Se koituisi onnettomuudeksi meille molemmille."
De Vuergas painoi suudelman hänen otsalleen sanomatta sanaakaan.