Ja juhlallisen arvokkain askelin hän poistui huoneesta.
Kaarle katsoi hänen jälkeensä. "Odotas vain!" jupisi hän ja riensi tiehensä.
Herttua lähetti päivälliskutsut lähimmille naapureilleen samaksi päiväksi.
Hovimestarin käskettiin tuoda hyvää viiniä pöytään ja vain hiukkasen ennen määrättyä aikaa ilmoitettiin herttuattarelle, että odotettiin muutamia vieraita.
Astuessaan sisään näytti herttuatar hieman yllätetyltä, sillä vieraita oli enemmän kuin hän oli odottanut. Olipa joukossa myös piispa Bellinus, jota hän heti pyysi istumaan vasemmalle puolelleen, herttuan istuessa oikealla.
Mutta silloin vasta hänen silmänsä suurenivat, kun hän näki vastassaan Juhana Skytten ja hänen rinnallaan kalpean Helenan, joka aivan vapisi pelosta eikä uskaltanut kohottaa itkusta punertuneita silmiään. Helenan rinnalla istui Kustaa prinssi ja Juhana Skytten rinnalla Kätchen. Juhanin oli herttua pannut istumaan rinnalleen ja lorusi ja laski leikkiä hänen kanssaan, mutta vilkaisi tuontuostakin vastakkaiselle puolelle, ikäänkuin peläten myrskynpuuskaa.
Herttuatar menetti harvoin malttiaan, mutta nyt aikoi hän kostaa, ja hänen puolisonsa, joka luki sen hänen katseestaan, kuiskasi hänen korvaansa: "Helena neitsyt ei voi lähteä täältä sisältä, mutta kaksi hovineitosta odottaa ulkona, jos teidän armonne tuntisi voivansa pahoin."
Herttuatar ei vilaissutkaan häneen, istui vain ja oli olevinaan kiintynyt niihin kauneihin asioihin, joita piispa sanoi hänelle.
Kaarle antoi viinikannun ripeästi kiertää ympäri pöytää, joi vieraineen ja kehoitti äänekkäästi herttuatartakin tekemään samoin.
Mutta kun mieliala oli ylimmillään, silloin sai hän sanoiksi, puhui matkasta Suomeen ja sen vaivoista, ylisti herttuattaren urhokkuutta ja reippautta, mutta lisäsi: "Niinpä hänellä onkin rinnallaan uskollinen apulainen, joka ei säästele vaivojaan, kun on oltava hänelle hyödyksi, josta kalpeat posketkin todistavat. Kas, nyt ne lehahtivat punaisiksi, mutta puna on petollista. Hän on täydelleen tehnyt velvollisuutensa, ja nyt on kohtuullista, että eräs toinen ottaa hänet hoiviinsa. Oli jo päätetty edeltäpäin, että heti palattuamme kotiin, neitsyen suostumuksella, täyttäisimme herra Juhana Skytten pyynnön saada hänen kätensä, ja olemme nyt määränneet ensi torstain heidän hääpäiväkseen ja toivoneetta kaikki yhtyvät minun ja puolisoni kanssa juomaan morsiusparin maljan!"