Maaliskuun 22 päivänä siis päätettiin, että herttua edelleen oli hallitseva valtakuntaa, ja hän lupasi, kun syyt Sigismundin eroittamiseen ensin olivat julistetut kaikkien tiedoksi, kruunauttaa itsensä kuninkaaksikin.
Kustaa Aadolf tunnustettiin kruununprinssiksi, Kaarle Filip perintöruhtinaaksi; jollei heillä tai Juhani herttualla tulisi olemaan miespuolisia perillisiä, perisi kruunun vanhin naimattomista prinsessoista.
Tämän jälkeen esitti herttua useita Hogenskild Bjelken, hänen veljensä Klaun, Krister Klaunpoika Hornin ja muiden kirjeitä, jotka ilmaisivat sellaisia kavaloita kapinajuonia, että valtiopäivät muitta mutkitta tuomitsivat Hogenskild herran kuolemaan ja muut karkoitettaviksi maasta.
Ebba rouva tuomittiin menettämään omaisuutensa ja häntä pidettiin jonkun aikaa vankeudessa. Hörningsholmassa pidettiin niin ankara kotitarkastus, että Anna rouva siitä pelästyneenä pysyttelihe vastedes hiljakseen.
Ennenkuin valtiopäivät päättyivät, ilmoitti herttua säädyille, että hän aikoi itse lähteä Liivinmaahan. Kun talonpojat huusivat, ettei hän saanut panna henkeään vaaraan, vastasi hän: "Älkää luottako kuninkaaseen, joka on vain ihminen hänkin, vaan turvatkaa Herraan, joka yksin auttaa voi!"
Herttua oli kutsunut kotiin ulkomailla oleskelevat ruotsalaiset aatelismiehet tekemään uskollisuudenlupauksensa, ja tähän aikaan pyrki hänen puheilleen 20-vuotias Akseli Oxenstjerna, joka hänen kutsustaan oli palannut ulkomailta.
Nuori herra oli kuningatar Gunillan kautta kaukaista sukua kuningashuoneen kanssa. Hänet otettiin suosiollisesti vastaan. Herttuaan teki mitä parhaimman vaikutuksen hänen kookas vartalonsa, hänen nuorekasta voimaa uhkuvat kasvonsa ja korkea otsansa, mutta ennen kaikkea tummansiniset, suuret, syvät silmät, joista säihkyi terävä viisaus.
Herttua kyseli suurella mielenkiinnolla niitä aineita, joita Akseli herra oli opiskellut, ja häntä, huvitti kuulla, että teologia oli ollut hänen pääaineensa ja että hän Wittenbergissä oli puolustanut neljää kysymystä aineessaan.
"No, silloin saat pian riidellä arkkipiispan kanssa!" huudahti Kaarle nauraen. "Toivoisin sinun saavan hänet ymmälle."
Nuori herra nimitettiin heti kamariherraksi ja hänelle luvattiin pian ylennystä.