Eräänä päivänä tuotiin herttualle kirje piispa Bellinukselta. Siinä ylistettiin pilviin nuorta miestä, joka kirjeen toi. Hän ei ollut ainoastaan kirjanoppinut ja lakitieteen tohtori, vaan myös totinen luterilainen. Kun hän mitä hartaimmin halusi päästä herttuan palvelukseen, tahtoi piispa antaa hänelle sen puoltolauseen, että hän aina tulisi kaipauksella muistamaan niitä kuukausia, jotka Petrus Petrosa oli viettänyt hänen talossaan.
Herttua loi tarkastavaan katseen kirjeen tuojaan. Hän näki hienot, melkein naiselliset kasvot, joilla oli kärsivä ilme; silmissä oli jokin haaveellinen kaje, mutta hän piti ne herttuan edessä seistessään aina maahanluotuina, ja tämä huomasi hänen usein punastelevan.
Ylipäätään mies miellytti herttuaa, ja kun keskustelusta kävi selville, että hänellä oli terävä pää, johtui hänen mieleensä heti panna hänen kykynsä koetteelle.
Niin sai Petrus Petrosa Romanovitz tehtäväkseen matkustaa ja pyytää keisarin välitystä Ruotsin ja Puolan välillä. "Jos olet niin hyvä luterilainen kuin piispa väittää", sanoi hän, "täytyy sinun pystyä kumoamaan paavilaisten viisastelut, ja jos onnistut tehtävässäsi, voit olla varma erityisestä suosiostani."
Petrosan täytyi noudattaa käskyä ja lykätä oma lähetystehtävänsä vastaisuuteen.
* * * * *
Sotavalmistuksia tehtiin suurella kiireellä. Pestaamalla, erittäinkin Saksasta, oli koottu melkoisia sotajoukkoja, jotka heinäkuussa marssivat Rigaa vastaan.
Herttua lähti elokuun 12 päivänä Tukholmasta ja laski 22 päivänä maihin Pernovaan, jossa Antero Lennartinpoika 4,000 miehen kera yhtyi häneen. Täältä kävi retki Rigaa kohden, jossa kreivi Jaakkima Mansfeld saksalaisineen oli vastassa. Herttuan koko sotavoima nousi silloin 12,000-16,000 mieheen.
Sillävälin oli Chodkiewicz, joka turhaan oli koettanut estää Antero Lennartinpojan yhtymistä herttuaan, vetäytynyt etelään päin ja leiriytynyt Kerkholman luo. Tästä tiedon saatuaan lähti herttua syyskuun 16 päivänä liikkeelle ja marssi läpi yön pitkin Väinäjoen vartta vihollista kohden.
Tiet olivat jo ennestään aivan rypörapakoilla, ja miehet ja hevoset olivat väsymyksestä nääntymäisillään. Lisäksi satoi lakkaamatta, niin että sotamiehet kastuivat läpimäriksi ja ruudit samoin kuin muutkin sotatarpeet vahingoittuivat pahoin.