"Piispa Bellinushan se…"
"Niin, nyt muistan, hiivit hänen luottamukseensa."
"Todistukseni puhuvat puolestani, olen lainopin tohtori."
"Missä sait sen arvon?"
"Roomassa."
"Tietysti siellä, missäs muualla. Siellä ei opita ainoastaan langettamaan tuomioita rikoksista, siellä opitaan niitä tekemäänkin."
Vahdit tulivat, herttua viittasi pahantekijään, ja hän seurasi heitä. Tarkastettaessa hänen asuntoaan löydettiin sieltä Sigismundin antama turvakirje.
Hänet jätettiin valtiosäätyjen tuomittavaksi, sillä ne olivat juuri koolla Örebrossa. Petrosa tunnusti ujostelematta uskonsa, ja hänen hehkuva kaunopuheisuutensa viehätti kuulijoita siinä määrin, että pidettiin tarpeellisena saarnastuolista julkisesti kumota hänen esityksiään.
Hänet tuomittiin ruhjottavaksi, ja tuomio pantiin heti täytäntöön.
Mutta kohta tämän jälkeen keksittiin useampiakin salaliittoja herttuan henkeä vastaan. Tämä näytti ottavan ne varsin tyynesti, mutta puhui valtiopäivillä vielä kerran aikeestaan jättää hallitus käsistään.