Säädyt vastasivat huhtikuun 24 päivänä 1606 pyynnöllä, että herttua lupauksensa mukaan kruunauttaisi itsensä, uudistivat lupauksensa perintösopimuksen ylläpitämisestä ja lupasivat taistelussa paavilaisia vastaan olla säästämättä henkeään ja vertaan.
Tämä tyynnytti hänet, ja hän lupasi vastaisuudessa ajatella säätyjen ehdotusta.
17.
NUORET.
Olemme jo ehtineet alulle vuotta 1606. Aika kuluu nopeasti, ja on vierähtänyt useita vuosia siitä, kun viimeksi loimme katseen siihen kotiin, jota Kaarle herttua rakasti yli kaiken muun.
Kustaa oli äsken täyttänyt yksitoista vuotta. Häntä kasvatettaessa ei hemmoteltu; isä oli pannut päämääräksi, että hänessä oli kehitettävä terve sielu terveessä ruumiissa. Jo kymmenvuotiaasta alkaen sanotaan isänsä hänet panneen kuulemaan valtiollisia neuvotteluja. Niiden ulkomaisten upseerien kanssa, joita tähän aikaan kävi herttuan hovissa, oli prinssillä isänsä tahdon mukaan keskusteluja muiden kansojen käymistä sodista, tappeluista, piirityksistä ja kaikenkaltaisista sotavarustuksista.
Herttua itse oli antanut ohjeet hänen kasvatukselleen. Hänelle opetettiin sangen nuorena täydellinen tieto ja taito monissa vieraissa kielissä, niin että hän puhui latinaa, saksaa, hollantia, ranskaa ja italiaa puhtaasti kuin äidinkieltään ja oli vähin perillä venäjän ja puolan kielistäkin.
Mutta Juhana Skytte ei tyytynyt ainoastaan sammuttamaan hänen tiedonjanoaan. Hän kehoitti häntä viisauteen ja vilpittömyyteen kaikissa toimissaan. Sotaiset leikit vaihtelivat ritarillisten harjoitusten keralla; metsästys ja ratsastus olivat huvituksina oppituntien lomassa. Jo kolmentoistavuotiaana uskottiin hänelle monia julkisia tehtäviä.
Hänen ulkomuodossaan kehittyi pohjoismaalainen tyyppi yhä enemmän, hipiä oli heleän valkoinen, kasvonpiirteet pehmeät ja säännölliset, kirkkaiden sinisilmien ilme oli selittämätön, ja niiden yllä kaartui otsa korkeana ja puhtaana. Kullankellertävät kiharat, jotka valuivat alas kaulalle, saivat italialaiset antamaan hänelle liikanimen "il re d'oro" (kultakuningas). Ulkonäöltään ei Kustaa ollut isäänsä: tämä oli tumma ja teräväpiirteinen, hän sitä vastoin muistutti isoisäänsä, ja jo nyt saattoi nähdä hänen tulevan samaa kokoakin.
Juhani prinssi oli täyttänyt kuusitoista vuotta. Hän oli pitkä ja hoilakka, lempeät kasvonpiirteet muistuttivat paljon hänen äitiään. Hänen ymmärryksensä lahjat eivät olleet suuret, ja opinnot sujuivat sitä mukaa. Skytte oli saanut hänelle opetetuksi yleistietoa ja hiukan kielitaitoakin; mutta heti Kätchenin lakattua olemasta hänen opettajattarenaan oli harrastuskin lopussa, ja hän jatkoi opintojaan ainoastaan velvollisuuden pakosta, tuntematta lainkaan halua niihin.