"Kätchen, minä uskon, että sinä rakastat minua ja että vain äitipuolesi tähden, kun et tahdo häiritä kotirauhaa, kieltäydyt menemästä kanssani naimisiin."
"Eikös sekin olisi hyvä syy", sanoi Kätchen, "erittäinkin kun isäni viihtymys on siitä riippuvainen."
"Sinä välität kaikista muista enemmän kuin minusta", sanoi Juhani väsyneellä äänellä.
Nyt Kätchen otti häntä kädestä. Se oli kylmä ja melkein kuin puutunut.
"Kerran tietysti menet naimisiin", sanoi Juhani. "Lupaa, ettet tee sitä ennenkuin kuoltuani."
"Juhani!" sanoi Kätchen lempeästi nuhdellen.
"Lupaan, ettei sinun tarvitse odottaa kauan", lisäsi Juhani katkerahkosti.
"Muistan", sanoi Kätchen, "että kun lapsena olit ilkeä ja itsepäinen, panin pääsi olkapäätäni vasten ja hyväilin, kunnes tulit hyväksi jälleen."
Hän veti Juhanin puoleensa, siveli hänen poskeaan hiljaa keinutellen ja lempeä ääni kuiskasi:
"Juhani, sinä suostuit tulevaisuudessa ottamaan Maria Elisabetin puolisoksesi sen tähden, että maan tyyneys ja rauha tulee tämän avioliiton kautta turvatuksi. Maailma ei kenties koskaan saa tietää, mitä uhri on sinulle maksanut, mutta hyvä omatunto, ystäviesi kunnioitus ja rakkaus on palkintonasi."