Kätchen tunsi kätensä kostuvan Juhanin kyynelistä ja siitä hän ymmärsi onnistuneensa. Mutta Juhani ei vastannut sanaakaan eikä näyttänyt, halukkaalta jättämään suloista asentoaan.
Kätchen käsitti sen vaarallisuuden, mutta pelkäsi toisaalta häiritsevänsä hyvää vaikutusta.
"Onko nyt kaikki hyvin jälleen?" kysyi hän lempeästi ja teki liikkeen vapautuakseen.
"Ei", vastasi Juhani. "Puuttuu vielä jotakin."
Kätchen punastui ja kumartihe painamaan suukkosen hänen otsalleen. Mutta lujin käsin veti Juhani hänet vasten poveaan ja painoi pitkän, tulisen suudelman hänen huulilleen.
"Juhani, mitä teet!" huudahti Kätchen kiihkeästi ja riistäytyi irti hänen käsistään.
"Otan oikeuteni, lapsen oikeuden", vastasi Juhani uhmaten. "Sinähän tahdoit, että vielä kerran leikkisimme sen leikin."
"Mutta nyt et ole enää lapsi", sanoi Kätchen syvästi punastuen. "Olet minun uskollinen, veljellinen ystäväni."
Juhani oli vastaamaisillaan, kun ulkoa kysyi nuorekas ääni: "Saanko tulla sisään?"
Sieltä tuli Kustaa prinssi. "Sinä täällä!" huudahti hän.